Yhten\u00e4 talvena helmikuussa tuli L\u00e4r\u00e4lle taas ahaa-el\u00e4mys, ett\u00e4 hiht\u00e4m\u00e4\u00e4n pit\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4. L\u00e4r\u00e4 tilasi itsens\u00e4 pohjoiseen, hypp\u00e4si putkeen ja hups vain - siell\u00e4 oltiin taas. Vanhemmiten alkoi L\u00e4r\u00e4kin arvostaa omaa aikaansa niin paljon, ett\u00e4 j\u00e4tti suosiolla kahden p\u00e4iv\u00e4n tuhlaamisen autolla ajoon. Sit\u00e4 paitsi, alkoi seuran Hiace vedell\u00e4 jo sen verran viimeisi\u00e4, ettei sill\u00e4 mielikseen en\u00e4\u00e4 talvella ajellut.<\/p>\n
Seurakaveri MP vakuutteli, ett\u00e4 kyll\u00e4 tellut jo kantaa. Uskoihan L\u00e4r\u00e4 kun sanottiin ja j\u00e4tti Er\u00e4-Karhut kellariin. Alkumatkan Ratutuj\u00e4rven k\u00e4mp\u00e4lle MP saatteli L\u00e4r\u00e4\u00e4 komeassa keliss\u00e4 ja mukavahan se oli kelkkareitti\u00e4 edet\u00e4. K\u00e4mp\u00e4lt\u00e4 k\u00e4\u00e4ntyi MP takaisin kun ty\u00f6t kutsuivat ja L\u00e4r\u00e4 oli taas onnensa nojassa.<\/p>\n
Aamulla tuhersi lunta. Matkan piti jatkumansa t\u00e4st\u00e4 Paskaluottuman yli Ivalojoen varteen Louhiojan k\u00e4mp\u00e4lle ja sielt\u00e4 sitten takaisin j\u00e4\u00e4t\u00e4 pitkin. Siis pikku heitto, pikku retki - noin kartalta katsoen. Rautuj\u00e4rven j\u00e4\u00e4ll\u00e4 upotti ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4sti. Hiki oli pinnassa jo vastarannalla. Siin\u00e4 L\u00e4r\u00e4 tuumasi, jotta jos mets\u00e4ss\u00e4 kantaa yht\u00e4 huonosti, tapahtuu takaisink\u00e4\u00e4ntymys. No, mets\u00e4ss\u00e4 kantoi hiukan paremmin ja L\u00e4r\u00e4 alkoi kavuta hiljaksiin Paskaluottumalle. N\u00e4kyvyys h\u00e4visi nollille. Suunnan L\u00e4r\u00e4 otti suoraan etel\u00e4\u00e4n ja jatkoi ylemm\u00e4s. Siell\u00e4 kantoi niin kuin puuttomassa aina kantaa ja matka alkoi joutua. Kun viel\u00e4 sel\u00e4n ylityksen j\u00e4lkeen alkoi maasto laskea, tuntui v\u00e4h\u00e4n aikaa ihan mukavalle.<\/p>\n
Tunne oli harhaa. Kun havupuuraja alittui, muuttui keli per\u00e4ti pehme\u00e4ksi. Ivalojoen laaksossa tuntui lunta olevan kaksin verroin enemm\u00e4n kuin Rautuj\u00e4rven puolella. Eteneminen hidastui. Pakollinen tauko siihen tuli, kun L\u00e4r\u00e4 l\u00f6ysi nelimetrisen, kelon, josta myrsky oli kaatanut latvaosan. Kirveen kumautus antoi onton \u00e4\u00e4nen, saakeli soikoon! \u00c4kki\u00e4 reik\u00e4 kylkeen ja ontto se oli. Tulta per\u00e4\u00e4n ja niin toteutui vuosien unelma polttaa kelo pystyyn kunnon j\u00e4tk\u00e4nkynttil\u00e4n\u00e4! Tulipatsas kiipesi metrikaupalla tynk\u00e4\u00e4 korkeammalle. N\u00e4ky oli suorastaan upea!<\/p>\n
Vaan siihen se piti j\u00e4tt\u00e4\u00e4 palaa tohisemaan, kelo. Vaivalloinen matka jatkui ja hidastui sit\u00e4 enemm\u00e4n, mit\u00e4 alemmaksi L\u00e4r\u00e4 p\u00e4\u00e4si. Oli jo selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 k\u00e4mpp\u00e4y\u00f6pyminen piti unohtaa. Puron varresta l\u00f6ytyiv\u00e4tkin kotapuut ja siihen L\u00e4r\u00e4 p\u00e4\u00e4tti leirins\u00e4 laittaa. Sin\u00e4ns\u00e4 se oli sama, oliko kotapuita tai ei kun kotakangasta ei ollut, olipahan vain suojaviitta. Korkeintaan kuivatusnaruja voi rankoihin ripustaa.<\/p>\n
Alkoi puiden teko. J\u00e4lleen joutui L\u00e4r\u00e4 kiroilemaan itse\u00e4\u00e4n, ettei taaskaan laiskuuttaan ottanut kunnon puuntekov\u00e4lineit\u00e4. Mukaan h\u00e4n oli MP:lt\u00e4 napannut sahankuvatuksen, jossa ter\u00e4 k\u00e4\u00e4ntyi k\u00e4densijan sis\u00e4\u00e4n ja avaamalla siit\u00e4 sai suorakulmaisen kolmion, jossa hypotenuusaa markkeerasi sahanter\u00e4n p\u00e4tk\u00e4. Kiva semmoinen on rinkkaan survoa ja kiva kantaakin, mutta ei sill\u00e4 puunteossa tee paskaakaan. Pohkeenpaksuisia riukuja L\u00e4r\u00e4 sill\u00e4 nylkytti, yht\u00e4\u00e4n paksumpaan tavaraan ei ty\u00f6pituus riitt\u00e4nyt. Ja niit\u00e4kin sai ymp\u00e4ri k\u00e4yd\u00e4 ja kolota, ennen kuin katkesi.<\/p>\n
Eip\u00e4 niist\u00e4 tulipuista nuotiota kummallisempaa rakenneltu. Eip\u00e4 ollut tarvettakaan, sill\u00e4 nukkumahommiin oli sent\u00e4\u00e4n oikeanlaiset kamppeet. Aikanaan Nanguj\u00e4rven pippaloissa lahjaksi saatu Tena oli niille keleille aivan riitt\u00e4v\u00e4. Mukava oli t\u00e4hti\u00e4 katsella ja kuunnella tuulen tohahtelua ennen unen tuloa - jota ei kauaa tarvinnut odotellakaan.<\/p>\n
Aamu valkeni pikku pakkasessa ja muutenkin mukavassa s\u00e4\u00e4ss\u00e4. Aamupuuhastelujen j\u00e4lkeen jatkui reissu. Nyt oltiin jo varsin alhaalla Hammasvaaran ja Nuovakkap\u00e4\u00e4n v\u00e4liss\u00e4 ja lunta oli v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin sen, mink\u00e4 hiihtoliitto sallii. L\u00e4r\u00e4lle sit\u00e4 oli enemm\u00e4n kuin tarpeeksi. Tellut lakkasivat kantamasta kokonaan: juuri kun sai itsens\u00e4 jotenkuten hangen p\u00e4\u00e4lle v\u00e4\u00e4nnetty\u00e4 ja siirsi painoa sauvoilta suksille, painui ukko takaisin hankeen reitt\u00e4 my\u00f6ten. Nyt sai MP kuulla kunniansa jo \u00e4\u00e4neenkin: \"MP perr-kee-lehh\" - taisi tulla toisenkin kerran kun tellut painuivat hankeen. Matka ei joutunut mihink\u00e4\u00e4n mutta energiaa paloi ja hiki lensi. Rupesi L\u00e4r\u00e4 siin\u00e4 jo laskeskelemaan, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 vauhdilla kest\u00e4\u00e4 kahdeksan tuntia saavuttaa edes Ivalojoki, johon ei sent\u00e4\u00e4n montaa kilometri\u00e4 ollut. Mutta pakerrettava oli. Takaisinp\u00e4in yl\u00e4m\u00e4keen olisi ollut viel\u00e4 tuskaisempaa. Sen L\u00e4r\u00e4 tiesi, ett\u00e4 joella helpottaa - siell\u00e4 on varmasti kelkanj\u00e4lki\u00e4.<\/p>\n
Harvoin on kelkan \u00e4\u00e4ni kuulostanut L\u00e4r\u00e4st\u00e4 mukavammalta kuin tuolla hetkell\u00e4. Aivan selv\u00e4sti useampi kelkka ajoi Ivalojoen t\u00f6yr\u00e4st\u00e4. Silti otti viel\u00e4 yhden tunnin, ennen kuin L\u00e4r\u00e4 oli j\u00e4ljill\u00e4. Sitten homma ei ollutkaan kuin hiiht\u00e4mist\u00e4. Pianaikaa L\u00e4r\u00e4 saavutti kelkat. Siin\u00e4 ajeli kolme paikallista riistalaskentahommissa. Pikkasen ihmetteliv\u00e4t hiiht\u00e4j\u00e4\u00e4, t\u00e4llaiset kun tapaavat n\u00e4iss\u00e4 maisemissa liikuskella vasta hankikannoilla...<\/p>\n
Viimeinen rutistus piti viel\u00e4 tehd\u00e4 hangessa ennen Ivalojokea, josta tosiaan l\u00f6ytyi kova ura. Vauhti kasvoi huomattavasti, mutta pehme\u00e4ss\u00e4 temuaminen oli L\u00e4r\u00e4nkin koko lailla pehmitt\u00e4nyt. Sopimus oli, ett\u00e4 MP hakee L\u00e4r\u00e4n SEO:lta eri kutsulla. Arvioitu maksimiaika oli ylitetty jo viidell\u00e4 - kuudella tunnilla, kun L\u00e4r\u00e4 vihdoin pime\u00e4ss\u00e4 raahautui huoltoasemalle. Ilokseen kuuli suomalaisten samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 p\u00e4rj\u00e4nneen isommissakin hiihdoissa viisikymppisell\u00e4. L\u00e4r\u00e4ll\u00e4 matka oli ehk\u00e4p\u00e4 vajaat kolmekymment\u00e4, mutta aikaa oli palanut nelinkertaisesti ainakin. Osti L\u00e4r\u00e4 kuljetusta odotellessaan kaksi olutta. Meinasi putiikinpit\u00e4j\u00e4 siin\u00e4 ruveta L\u00e4r\u00e4\u00e4 estelem\u00e4\u00e4n sen paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 juomisessa, mutta tuli sitten toisiin aatoksiin katsoessaan tarkemmin kulkijan lopen uupunutta olomuotoa ja saadessaan p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4iselt\u00e4 kuulostavan kommentin: \"voi olla kielletty\u00e4, mutta sit\u00e4 kieltoa rikotaan nyt\".<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Yhten\u00e4 talvena helmikuussa tuli L\u00e4r\u00e4lle taas ahaa-el\u00e4mys, ett\u00e4 hiht\u00e4m\u00e4\u00e4n pit\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4. L\u00e4r\u00e4 tilasi itsens\u00e4 pohjoiseen, hypp\u00e4si putkeen ja hups vain - siell\u00e4 oltiin taas. Vanhemmiten alkoi L\u00e4r\u00e4kin arvostaa omaa aikaansa niin paljon, ett\u00e4 j\u00e4tti suosiolla kahden p\u00e4iv\u00e4n tuhlaamisen autolla ajoon. Sit\u00e4 paitsi, alkoi seuran Hiace vedell\u00e4 jo sen verran viimeisi\u00e4, ettei sill\u00e4 mielikseen en\u00e4\u00e4 talvella ...jatka lukemista \"Pikareissu Ivalojoella\"<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-321","page","type-page","status-publish","h-entry","hentry","h-as-page"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/ktss.sivukierre.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/321","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/ktss.sivukierre.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/ktss.sivukierre.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ktss.sivukierre.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ktss.sivukierre.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=321"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/ktss.sivukierre.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/321\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/ktss.sivukierre.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=321"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}