Taisi L\u00e4r\u00e4 olla kolmentoista, kun ensimm\u00e4isen kerran oikealle talviretkelle oli valmistautumassa. Edellistalvena oli jo H\u00e4meenlinnan partiolippukuntien yhteisell\u00e4 k\u00e4mp\u00e4ll\u00e4 retkeilty, mutta t\u00e4m\u00e4 oli jotain toista - oikein talviteltan kanssa niinkuin is\u00e4t aikoinaan sotareissulla. \u00c4itimuori huolehti mukaan kaikenlaista, mit\u00e4 h\u00e4n kuvitteli talviretkell\u00e4 tarvittavan. Hernekeittopurkeista alkaen.<\/p>\n
Retki suuntautui \u00c4im\u00e4j\u00e4rvelle, jonnekin H\u00e4meenlinnan ja Toijalan v\u00e4lille, Iittalan tienoille. Kohteena oli pikku saari. Tarkoituksena oli viett\u00e4\u00e4 siell\u00e4 kolme y\u00f6t\u00e4. Kun L\u00e4r\u00e4 hypp\u00e4si linja-autosta reppuineen ja suksineen, tuntui tammikuun pakkanen aika kirpe\u00e4lt\u00e4. Varusteet olivat mit\u00e4 olivat, tuohon aikaan: nahkamonot nahkapohjalla, Voitto-siteet, tervatut puusukset ja ruokosauvat. Tikkitakki taisi olla p\u00e4\u00e4llimm\u00e4isen\u00e4 ja vanhan ajan mustat hiihtohousut paksusta puuvillasekoitteesta. Sitten oli J\u00e4rvis-pipo, tied\u00e4tteh\u00e4n: sininen, valkoraitainen ja naurettavan pieni tupsu p\u00e4\u00e4laella - niin kuin Veikko Kankkosella tai Eero M\u00e4ntyrannalla konsanaan. Oli lapaset, laamapaidat, puuvillapaita, villapaita ja v\u00e4lihousut ja itse kansakoulussa kudottu kaulaliina.<\/p>\n
Siin\u00e4 sitten kaverit tavattiin ja l\u00e4hdettiin hiiht\u00e4m\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4t\u00e4 pitkin kohteeseen. Isommat tavarat vedettiin muovipulkassa ja taisi jokaisella olla pikkureppu. Mukana oli kolme nuorempaa partiopoikaa ja pari juuri ajokortti-ik\u00e4ist\u00e4 \"er\u00e4poikaa\". Kolmen joukkoa johti ehk\u00e4 viisiss\u00e4toista oleva Jukkis \"Tynnyrintappi\", joka oli tuonaikaisissa piireiss\u00e4 maankuulu, kaikki leirit kiert\u00e4nyt veteraani. Er\u00e4pojat olivat mukana ik\u00e4\u00e4nkuin p\u00e4\u00e4lle katsomassa ja neuvomassa. Hyvi\u00e4 neuvoja heilt\u00e4 saatiinkin! Nelj\u00e4s osallistuja asui j\u00e4rven toisessa p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja puolijoukkueteltta oli viety sinne jo etuk\u00e4teen. Tarkoitus oli, ett\u00e4 nelj\u00e4s hiihtelisi joukkoon my\u00f6hemmin samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ja toisi teltan tullessaan.<\/p>\n
Saari oli py\u00f6re\u00e4, noin sata metri\u00e4 halkaisijaltaan. Puusto oli lehtipuuvoittoista, keskemm\u00e4ll\u00e4 kasvoi koivuja ja rannassa komeita haapoja. Teltan paikka valmisteltiin ja sitten oli polttopuiden teon vuoro. Kunnon pokasahat oli matkassa ja kirveet. Mutta mist\u00e4 puut? Sit\u00e4 kun L\u00e4r\u00e4 er\u00e4pojilta kyseli, viittasivat n\u00e4m\u00e4 rannassa pystyss\u00e4 j\u00e4kitt\u00e4viin reiden vahvuisiin haapoihin: siin\u00e4h\u00e4n sit\u00e4 on polttopuuta vaikka kuinka, eik\u00f6s ole silmi\u00e4 p\u00e4\u00e4ss\u00e4? H\u00e4peiss\u00e4\u00e4n L\u00e4r\u00e4 lakkasi tyhmi\u00e4 kyselem\u00e4st\u00e4 ja niin ruvettiin haapoja kaatamaan, p\u00e4tkim\u00e4\u00e4n ja halkomaan. Se olikin sen verran rankkaa puuhaa, ettei pikku hiljaa kiristyv\u00e4 pakkanen haitannut, vaikka vanttuut kastuivat ja nahkamono vett\u00e4 imi itseens\u00e4 hangessa kahlatessa. Varsinkin kun puumiehi\u00e4 oli vain kolme, sill\u00e4 er\u00e4pojat totesivat, ett\u00e4 eip\u00e4 heid\u00e4n kannata puita tehd\u00e4 kun ei ole tarkoitus y\u00f6py\u00e4k\u00e4\u00e4n ja sit\u00e4 paitsi isipapalta lainattu auto odotti malttamattomana ajajiaan. Saattaisi moottori niin j\u00e4\u00e4ty\u00e4, ettei k\u00e4yntiin en\u00e4\u00e4 l\u00e4htisi. Sit\u00e4 paitsi, heh\u00e4n olivat vain k\u00e4ym\u00e4ss\u00e4, neuvoja antamassa ja tarkistamassa, ett\u00e4 kokemattomammat ( \ud83d\ude42 mattomamma? (-: ) p\u00e4rj\u00e4\u00e4v\u00e4t varusteiden ja taitojen puolesta.<\/p>\n
Puumiehet katselivat kiitollisina et\u00e4\u00e4ntyvien er\u00e4poikien per\u00e4\u00e4n. Olihan se hienoa ett\u00e4 heist\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 tavalla hyvin huolehdittiin. Olivat jo ennen retke\u00e4 L\u00e4r\u00e4nkin vanhemmille luvanneet, ett\u00e4 kyll\u00e4 nuorempien per\u00e4\u00e4n katsotaan, ei vanhempien tarvitse olla ollenkaan huolissaan...<\/p>\n
Kun puita oli joltinenkin kasa, jonka kuviteltiin y\u00f6ksi riitt\u00e4v\u00e4n, niin alettiin nuotion tekoon - teltantuoja kun tuntui viipyv\u00e4n. Siin\u00e4 se olikin ensimm\u00e4inen tenkkapoo. J\u00e4iset haapahalot eiv\u00e4t tahtoneet ollenkaan suostua palamaan. Niit\u00e4 siin\u00e4 sitten nyherrettiin pienemmiksi ja pienemmiksi tikuiksi, ennen kuin jonkinlainen nuotiontapainen saatiin palamaan. Kylm\u00e4kin alkoi olla ja m\u00e4r\u00e4t kamppeet tuntuivat kovasti ep\u00e4miellytt\u00e4vilt\u00e4. Pakkanen napsahteli koivikossa. Kell\u00e4\u00e4n ei ollut kunnon vaihtovaatteita, pari varasukkaa ehk\u00e4 l\u00f6ytyi, jotka nekin \u00e4kki\u00e4 kostuivat m\u00e4riss\u00e4 monoissa. Varajalkineita ei kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n ollut.<\/p>\n
Tuntui teltantuoja viipyv\u00e4n ja viipyv\u00e4n. Ilta oli jo niin pitk\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 ei taida nelj\u00e4s tullakaan. Onneksi oli matkassa laavuvaate ja laavuntapainen sitten nuotion \u00e4\u00e4reen kyh\u00e4ttiin. Pohjalle laitettiin pelkk\u00e4 telttakangas, ei ollut makuualustoja tai porontaljoja. N\u00e4lk\u00e4kin oli ja niinp\u00e4 p\u00e4\u00e4tettiin sy\u00f6d\u00e4 hernekeittoa. Keittoastioita ei tosin kell\u00e4\u00e4n ollut, mutta eip\u00e4 umpij\u00e4\u00e4ss\u00e4 olevaa valmiskeittoa olisi astiaan saatukaan. Niinp\u00e4 ly\u00f6tiin puukolla reik\u00e4 purkinkylkeen, ty\u00f6nnettiin teroitettu keppi l\u00e4pi ja avattiin purkin toinen p\u00e4\u00e4. Sitten ruvettiin l\u00e4mmitt\u00e4m\u00e4\u00e4n hernekeittoa nuotiolla tikun nokassa. Sit\u00e4 mukaa kun keittom\u00f6ykky v\u00e4h\u00e4n pehmeni, kaavittiin irtoava osa vuorotellen parempiin suihin.<\/p>\n
Nukkua yritettiin. Makuupussit oli, mutta ne olivat kaikilla mallia vanu. L\u00e4r\u00e4n hieno, tummanvihre\u00e4 Tena-pussi oli hankittu edelliskes\u00e4n Hakkis-suurleirille, jolle L\u00e4r\u00e4 ei kuitenkaan ollut p\u00e4\u00e4ssyt. Makuupussi koki siis neitsytretkens\u00e4. L\u00e4r\u00e4st\u00e4 se oli tuntunut mukavalta olohuoneen lattialla kokeiltaessa, mutta totuus oli toisenlainen: l\u00e4pitikatun pussin eristi kovaksi poljetusta hangesta vain telttakangas. Yritykseksi j\u00e4i nukkuminen. Jos vartiksi nukahti, niin alapuolelta huokuva kylmyys pakotti hereille ja nuotion \u00e4\u00e4reen. Kolmikko - Jukkis, Hantta ja L\u00e4r\u00e4 - k\u00e4rvisteliv\u00e4t t\u00e4h\u00e4n tapaan nuotiolla koko y\u00f6n. Jukkiksella sattui olemaan mukanaan mittari. Pakkasta oli parinkymmenen pyk\u00e4l\u00e4n vaiheilla. T\u00e4htitaivas toki oli komea, mutta eip\u00e4 sit\u00e4 kukaan erityisemmin pannut merkille...<\/p>\n
Kun aamu oli jonkin verran valjennut, l\u00e4hti kolmikko hakemaan talvitelttaa viiden kilometrin p\u00e4\u00e4st\u00e4 rannalta ja kyselem\u00e4\u00e4n nelj\u00e4nnen osallistujan per\u00e4\u00e4n, josko vaikka ysk\u00e4 olisi yll\u00e4tt\u00e4nyt. No, eip\u00e4 ollut ysk\u00e4 syyn\u00e4 poisj\u00e4\u00e4miseen. Oli vain \"\u00e4itee\" kuulemma kielt\u00e4nyt, kun oli niin kylm\u00e4kin. Niin j\u00e4i teltta saapumatta. Teltta otettiin ja todettiin, ettei kaverin tarvitse mukaan tulla, kun \u00e4iti ei kerran p\u00e4\u00e4st\u00e4. Ilmoitti Tynnyrintappi my\u00f6s, ettei hepun tarvitse tulla en\u00e4\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n yhteiselle kololle, ei ainakaan t\u00e4h\u00e4n lippukuntaan. Jos tulisi, tulisi my\u00f6s turpiin.<\/p>\n
Teltta sitten pystytettiin saareen. Siin\u00e4kin oli omat temppunsa, mokomaa ei L\u00e4r\u00e4 ollut ennen pystyss\u00e4 n\u00e4hnytk\u00e4\u00e4n. Teltta oli ihan oikea, armeijalta lahjoituksena saatu puolijoukkueteltta. (Jokin hyv\u00e4 puoli siin\u00e4kin on, ett\u00e4 partiojohtajat tapaavat usein olla entisi\u00e4 kapiukkoja). Ja kamina se vasta j\u00e4nn\u00e4 v\u00e4rkki oli - tuolla kyll\u00e4 pysyisi vilu kaukana. Monasti oli L\u00e4r\u00e4 partiokolon varastossa niit\u00e4 kolistellut ja kuvitellut, kuinka partaiset korpisoturit olivat niiden l\u00e4mm\u00f6ss\u00e4 lev\u00e4nneet taistojen lomassa. Edellisy\u00f6st\u00e4 viisastuneena k\u00e4vi kolmikko katkomassa mantereen puolelta havuja, joita sitten raahattiin saareen. Sit\u00e4 oli Uula Aavan kirjoja luettu ja havuille niidenkin sankarit iltaisin kellistyiv\u00e4t harhautusten ja v\u00e4ijytysten v\u00e4liss\u00e4 narrattuaan ensin muutaman tammukan l\u00e4heisest\u00e4 purosta. On se vaan kumma, kun niiss\u00e4 sotapuroissa ei koskaan muita kaloja ollutkaan kuin tammukoita. Koko sana oli saanut L\u00e4r\u00e4n mieless\u00e4 jonkinlaisen hohteen. Meni viel\u00e4 vuosia, ennen kuin L\u00e4r\u00e4 sellaisen ihan oikeasti n\u00e4ki ja ruuakseen laittoi...<\/p>\n
Vihdoin p\u00e4iv\u00e4 oli siin\u00e4 mallissa, ett\u00e4 oli aika vet\u00e4yty\u00e4 teltan suojiin nauttimaan sen mukavasta l\u00e4mm\u00f6st\u00e4. Pojat rupesivat virittelem\u00e4\u00e4n tulta kamiinaan. Se tuntuikin hieman konstikkaalta, kun luukkuna oli py\u00f6re\u00e4 reik\u00e4 kannessa. Miten sinne sytyt sijoitetaan ja puut pinotaan? Kukaan ei oikein tiennyt. Mutta Siperia opetti - niin kuin poliitikkomme sattuvasti sanovat. Sen verran Jukkis oli osaavampi, ett\u00e4 h\u00e4n tiesi taikasanan olevan \"kiehinen\". Tosin j\u00e4isest\u00e4 haavasta ei kiehinenk\u00e4\u00e4n oikein kiehiseksi kierry, tuleepahan vain tikkuja. Niit\u00e4 sitten joukolla veisteltiin ja ujutettiin kamiinan pohjalle. Heti, kun ne jotenkin syttyiv\u00e4t, t\u00e4ytettiin kamiina isommilla kalikoilla. Ja kun tikut olivat palaneet loppuun kalikoita sytytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4, nosteltiin kalikat pois ja toistettiin sama. Aika oli p\u00e4\u00e4asiassa ainoa, jota siin\u00e4 touhussa paloi - m\u00e4rki\u00e4 haapoja paloi v\u00e4hemm\u00e4n.<\/p>\n
Ja kun ei ole tulta, ei ole l\u00e4mp\u00f6\u00e4. Y\u00f6ll\u00e4 alkoi pakkanen paukkua tosissaan, elohopea laski pitk\u00e4sti alle kolmenkymmenen. Nyt alkoi kolmikolla tulla jo v\u00e4h\u00e4n suru puseroon, sill\u00e4 m\u00e4r\u00e4t vaatteet eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4neet teht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 edes v\u00e4ltt\u00e4v\u00e4sti. Hantalla varsinkin oli ongelmia, sill\u00e4 h\u00e4nen mononsa olivat varmaan isois\u00e4n is\u00e4lt\u00e4 eik\u00e4 niit\u00e4 oltu kenties koskaan rasvattu. Puhe alkoi pojilla k\u00e4yd\u00e4 kankeasti eik\u00e4 k\u00e4det en\u00e4\u00e4 tahtoneet pelata kunnolla. L\u00e4r\u00e4st\u00e4kin alkoi tuntua kaikki v\u00e4h\u00e4n yhdentekev\u00e4lt\u00e4. Orastavaksi hypotermiaksi sit\u00e4 oltaisiin voitu nimitt\u00e4\u00e4, jos joku silloin olisi moisesta kuullut.<\/p>\n
Tuli sitten monen tunnin tuhertamisen j\u00e4lkeen Tynnyrintapille el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ajatus - sen verran vaikutti arvostelukykyyn tuossa i\u00e4ss\u00e4 kahden vuoden ik\u00e4ero: \"Pojat, nyt l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n puuvarkaisiin\". Niinp\u00e4 otettiin muovipulkat ja hiihdettiin l\u00e4himp\u00e4\u00e4n taloon. Hiljaiselta ja pime\u00e4lt\u00e4 se vaikutti. Pystykorvakin oli saanut armon menn\u00e4 sis\u00e4\u00e4n l\u00e4mmittelem\u00e4\u00e4n. Pojat hivuttautuivat halkovajaan ja lastasivat sielt\u00e4 jokainen laudanp\u00e4tki\u00e4 ja sahan j\u00e4tepuupaloja niin paljon kuin Sarviksen ahkioon mahtui. Ne sitten vedettiin hiljaksiin teltalle.<\/p>\n
El\u00e4m\u00e4n laatu parani kummasti, kun laudanp\u00e4tkist\u00e4 halkaistut palaset paloivat iloisesti ja levittiv\u00e4t telttaan kauan kaivattua l\u00e4mp\u00f6\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa jaettiin tunnin kipin\u00e4vuorot. Jukkis otti ensimm\u00e4isen tuurin ja kaksi muuta k\u00e4pertyiv\u00e4t pusseihinsa mahdollisimman l\u00e4helle kamiinaa.<\/p>\n
L\u00e4r\u00e4 teki seuraavan tuurin. Kun tuli aika her\u00e4tell\u00e4 Hantta, ei se onnistunutkaan. Ei sitten mill\u00e4\u00e4n, vaikka kuinka olisi ravistellut. Toinen vain linnoittautui pussiinsa entist\u00e4 tiiviimmin eik\u00e4 sanonut sanaakaan. Her\u00e4tti L\u00e4r\u00e4 sitten Jukkiksenkin ja yhdess\u00e4 yritettiin saada uutta kipin\u00e4mikkoa yl\u00f6s. Hommasta oli luovuttava. Hantta oli ilmeisesti p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt, ett\u00e4 on h\u00e4nen oikeutensa olla tekem\u00e4tt\u00e4 yhteist\u00e4 hyv\u00e4\u00e4, koska l\u00e4mmint\u00e4 tuntui riitt\u00e4v\u00e4n.<\/p>\n
L\u00e4r\u00e4 ja Jukkis valvoivat sitten loppuy\u00f6n kahdestaan ja huolehtivat, ett\u00e4 Hantalla oli olosuhteisiin n\u00e4hden l\u00e4mmin ja mukava nukkua. Pohdiskelivat siin\u00e4 kokemaansa ja suuresti h\u00e4mm\u00e4steliv\u00e4t, ett\u00e4 nelj\u00e4st\u00e4 retkel\u00e4isest\u00e4 kaksi voi t\u00e4ll\u00e4 tavalla menn\u00e4 puihin - jos t\u00e4t\u00e4 sanontaa t\u00e4ss\u00e4 voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 - ja olla t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 sovittuja teht\u00e4vi\u00e4. Molemmat ik\u00e4\u00e4n kuin pistiv\u00e4t p\u00e4\u00e4ns\u00e4 pensaaseen. Mit\u00e4 L\u00e4r\u00e4\u00e4n tulee, p\u00e4\u00e4tti h\u00e4n vastaisuudessa valita retkiseuransa paremmin ja potkia p\u00e4\u00e4ns\u00e4 pensaaseen pist\u00e4neit\u00e4 railakkaasti perseelle.<\/p>\n
Oma lukunsa on er\u00e4poikien osuus koko jutusta. Silloinhan L\u00e4r\u00e4 ei asiaa oikein ymm\u00e4rt\u00e4nyt, mutta vanhemmiten, sit\u00e4 mukaa kun oma reissukokemus on karttunut, ovat muistelot monasti palanneet tuohon retkeen. Voi olla, ett\u00e4 er\u00e4\u00e4nlainen auktoriteettien kyseenalaistamisen siemen alkoi jo tuolloin it\u00e4\u00e4 poikasen mieless\u00e4.<\/p>\n
On ep\u00e4selv\u00e4\u00e4, mit\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 kyseenalaistaminen on L\u00e4r\u00e4lle aikojen saatossa tuonut, mutta yksi asia on \"silim\u00e4nnii tosi\", kuten keisari Alpiini tapasi sanoa: L\u00e4r\u00e4 oppi kerta kaikkiaan kantap\u00e4\u00e4n kautta tulipuun ja tulipuun eron. Voikos sit\u00e4 isompaa asiaa retkeilij\u00e4 en\u00e4\u00e4 oppia?<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Taisi L\u00e4r\u00e4 olla kolmentoista, kun ensimm\u00e4isen kerran oikealle talviretkelle oli valmistautumassa. Edellistalvena oli jo H\u00e4meenlinnan partiolippukuntien yhteisell\u00e4 k\u00e4mp\u00e4ll\u00e4 retkeilty, mutta t\u00e4m\u00e4 oli jotain toista - oikein talviteltan kanssa niinkuin is\u00e4t aikoinaan sotareissulla. \u00c4itimuori huolehti mukaan kaikenlaista, mit\u00e4 h\u00e4n kuvitteli talviretkell\u00e4 tarvittavan. Hernekeittopurkeista alkaen. Retki suuntautui \u00c4im\u00e4j\u00e4rvelle, jonnekin H\u00e4meenlinnan ja Toijalan v\u00e4lille, Iittalan tienoille. Kohteena oli ...jatka lukemista \"Partiolaisten puuhuoltoa\"<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-298","page","type-page","status-publish","h-entry","hentry","h-as-page"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/ktss.sivukierre.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/298","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/ktss.sivukierre.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/ktss.sivukierre.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ktss.sivukierre.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ktss.sivukierre.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=298"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/ktss.sivukierre.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/298\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/ktss.sivukierre.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=298"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}