L\u00e4r\u00e4 kuului pikkupoikana Suomen suurimpaan nuorisoj\u00e4rjest\u00f6\u00f6n ja opetteli sen kautta retkeilyn aakkosia syv\u00e4ss\u00e4 H\u00e4mess\u00e4. V\u00e4lill\u00e4 tuli oppia \u00f6\u00f6kk\u00f6sist\u00e4kin mutta se on jo toinen tarina... J\u00e4rjestip\u00e4 H\u00e4meen partiopiiri sitten Lapinh\u00e4meen tuliter\u00e4n leirikeskuksen kastajaisleirin. Poikia ker\u00e4iltiin nelj\u00e4\u00e4n linja-autoon H\u00e4meenlinnasta ja l\u00e4hikunnista. Niin alkoi k\u00f6rryyttely kohti pohjoista. Matkaa tehtiin v\u00e4h\u00e4 v\u00e4h\u00e4lt\u00e4, p\u00e4iv\u00e4kaupalla ja tutustuttiin maakuntien n\u00e4ht\u00e4vyyksiin. Viimeinen etappi alkoi illansuussa Rovaniemelt\u00e4. Matka taittui kovin hitaasti pitkin tuolloin p\u00e4\u00e4llyst\u00e4misty\u00f6n alla ollutta nelostiet\u00e4. L\u00e4hes kolmesataa kilometri\u00e4 pelkk\u00e4\u00e4 irtokive\u00e4 ja sepeli\u00e4 - kyll\u00e4 oli kalusto kovilla. T\u00e4rin\u00e4st\u00e4 huolimatta alkoi matka painaa ja niin alkoivat partiopojat nuokahdella unten maille yksi toisensa j\u00e4lkeen. Jopa Purhosen ikiliikkujaveljekset malttoivat asettua vaaka-asentoon...<\/p>\n
L\u00e4r\u00e4 havahtui bussin uudenlaiseen keinahteluun. Bussi oli k\u00e4\u00e4ntynyt tuskin k\u00e4rrypolusta k\u00e4yv\u00e4lle uralle, joka johti - kuten L\u00e4r\u00e4 my\u00f6hemmin oppi - yli Sivakkaojan kohti Kiiloselk\u00e4\u00e4. Pet\u00e4jien pitk\u00e4luppoiset oksat raapivat bussin ikkunoita ja kylki\u00e4, kun auto luikerteli hitaasti kapealla uralla. Y\u00f6t\u00f6n kes\u00e4y\u00f6 loi ep\u00e4todellisen tunnelman. L\u00e4r\u00e4 koki sen yht\u00e4kki\u00e4, yll\u00e4tt\u00e4en ja unenp\u00f6pper\u00f6isen\u00e4 - ei ihme, ett\u00e4 se piirsi l\u00e4htem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n muistij\u00e4ljen pikkupojan mieleen.<\/p>\n
Ensimm\u00e4inen ajatus L\u00e4r\u00e4ll\u00e4 oli, ett\u00e4 kuka kumma oli tehnyt t\u00e4nne keskelle mets\u00e4\u00e4 n\u00e4in siistin puiston: valkoinen j\u00e4k\u00e4l\u00e4matto n\u00e4ytti silt\u00e4 kuin joku olisi sen vasta leikannut, niin tasaisen s\u00e4\u00e4nn\u00f6lliselt\u00e4 se n\u00e4ytti. Poissa olivat ison tien varressa n\u00e4kyneet loputtomat pusikot, ei ollut kivikkoa, vain j\u00e4k\u00e4l\u00e4\u00e4, varvikkoa, pet\u00e4ji\u00e4, hennonvihreit\u00e4 tunturikoivurypp\u00e4it\u00e4 ja tasaista kangasta. Sek\u00e4 keloja. Varsinkin keloja. Ne tekiv\u00e4t L\u00e4r\u00e4\u00e4n l\u00e4htem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n vaikutuksen - ne n\u00e4yttiv\u00e4t valkopukuisilta, k\u00e4det koholla seisovilta puistonvartijoilta, jotka olivat valmiina puolustamaan puistoaan ket\u00e4 tahansa tunkeilijaa vastaan. Sellaiseksi L\u00e4r\u00e4 itsens\u00e4 tunsikin. Ja niin varmaan tunsi moni muukin: kaikki pojat olivat hereill\u00e4 ja katselivat ymp\u00e4rilleen hiljaisina, silm\u00e4t ymmyrk\u00e4isin\u00e4. Kukaan heist\u00e4 ei y\u00f6t\u00f6nt\u00e4 y\u00f6t\u00e4 ollut viel\u00e4 n\u00e4hnyt.<\/p>\n
Busseja purkaessaan, telttoja pystytelless\u00e4\u00e4n ja iltapalaa sy\u00f6dess\u00e4\u00e4nkin tuntuivat pojat ik\u00e4\u00e4n kuin varovan askeleitaan ja \u00e4\u00e4nen korottamista. Puhuttiin l\u00e4hes kuiskaamalla - kukaan ei halunnut h\u00e4irit\u00e4 liikkumatonta kes\u00e4y\u00f6t\u00e4 sen enemp\u00e4\u00e4 kuin mik\u00e4 oli aivan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4. Tunnelma oli suorastaan harras.<\/p>\n
Mutta eip\u00e4 ollut en\u00e4\u00e4 tietoakaan hartaudesta aamulla eik\u00e4 muutamaan seuraavaan p\u00e4iv\u00e4\u00e4n! Poikajoukosta tuli aamulla normaali poikajoukko ja niin alkoi Kakslauttasen rannoilla iloinen mekastus. Harrastettiin kaikenlaisia partiolaisten puuhia: laskettiin ja nostettiin lippuja, johtajat puhuivat mit\u00e4 puhuivat ja riviss\u00e4 vaihdettiin jalkaa, istuttiin iltanuotiota, leikittiin maastoleikki\u00e4, heitettiin suopunkia, k\u00e4ytiin saunassa, opeteltiin k\u00e4den taitoja ja luonnon merkkej\u00e4, pelattiin pelej\u00e4 ja uutena ajanvietteen\u00e4 huidottiin hyttysi\u00e4 - niit\u00e4 tuntui riitt\u00e4v\u00e4n enemm\u00e4n kuin etel\u00e4ss\u00e4 - ja poltettiin salaa tupakkia eik\u00e4 noudatettu nukkumaanmenoaikoja. Eip\u00e4 nukkumisesta oikein mit\u00e4\u00e4n olisi tullutkaan kirkkaassa kes\u00e4y\u00f6ss\u00e4. Kummasteltiin my\u00f6s oudosti pukeutuneita vieraita. Ihan oikea saamelainen Lapin \u00e4ij\u00e4, Oula Aikio, k\u00e4vi tuomassa paikallisterveisi\u00e4 suureen tulojuhlaan. Mukana h\u00e4nell\u00e4 oli somat tytt\u00e4rens\u00e4 ja L\u00e4r\u00e4 heist\u00e4 toista v\u00e4h\u00e4n yritti viattomasti piiritt\u00e4\u00e4 - alle rippikouluik\u00e4isten lasten leikki\u00e4h\u00e4n se oli, mutta L\u00e4r\u00e4 tunsi kyll\u00e4 kummaa liikahtelua sisimm\u00e4ss\u00e4\u00e4n - jos sen aivan oikein muistaa...<\/p>\n
Kolmantena leirip\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tapahtui sitten se suuri asia L\u00e4r\u00e4n el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, vaikkei h\u00e4n sit\u00e4 silloin osannut aavistaakaan: tehtiin ihan oikea tunturivaellus! Liikkeelle l\u00e4hdettiin illansuussa ja iltay\u00f6 kuljettiin. Ter\u00e4v\u00e4nkivenp\u00e4\u00e4n ja Niilanp\u00e4\u00e4n v\u00e4list\u00e4 noustiin Suomun latvoille, kuljettiin Kopsussel\u00e4n harjalla ja laskeuduttiin alas Suomulle havupuurajan alapuolelle.<\/p>\n
Sill\u00e4 matkalla taisivat Raututunturit ottaa omansa. L\u00e4r\u00e4 muistaa vain unenomaisia tuokiokuvia, mutta niiden tunnelma on viel\u00e4kin, kolmenkymmenen vuoden j\u00e4lkeen, k\u00e4sin kosketeltava: matalalta paistavan auringon punaama vaivaiskoivikko, keskikes\u00e4n vehreys, mahtava avaruuden tuntu, tyynen y\u00f6n hiljaisuus, kuunsirppi kirkkaalla taivaalla, hengityksen huuru, kelonuotion savu - kaikki nuo saivat pikkupojan l\u00e4hes transsiin. Ainoastaan joukon pulina ja askelten rasahtelu pitiv\u00e4t joten kuten maan pinnalla. Ja ehk\u00e4 olkap\u00e4it\u00e4 hiert\u00e4v\u00e4t repun viilekkeet...<\/p>\n
Takaisin tultiin Rautulammen kautta. Silloin viel\u00e4 jotenkuten y\u00f6pymiskuntoisesta kammista k\u00f6mpi ulos kaksi partaista ja nokista retkeilij\u00e4\u00e4, jotka j\u00e4iv\u00e4t suu auki katsomaan tunturin kuvetta laskeutuvaa, yli 130 partiolaisen jonoa. On melkoisen todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4, ett\u00e4 joukko oli suurin, joka noissa maisemissa on kerralla n\u00e4hty sitten Suuren Is\u00e4nmaallisen Vaelluksen. Ja varmaan sellaiseksi j\u00e4\u00e4kin, elleiv\u00e4t japanilaiset aivan kokonaan Saarisel\u00e4n hotellikyl\u00e4\u00e4 valtaa...<\/p>\n
Niilanp\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oppaamme Sulo J\u00e4ntti osoitti Kiiloselk\u00e4\u00e4 halkaisevaa polku-uraa ja ilmoitti vauhdin vapaaksi. Kahdesti ei tarvinnut poikia k\u00e4ske\u00e4, kun pikamarssikilpailu oli t\u00e4ydess\u00e4 k\u00e4ynniss\u00e4. Joukko loikki alas Niilanp\u00e4\u00e4t\u00e4 mink\u00e4 kintuistaan p\u00e4\u00e4si. Polulla joukko oli jo venynyt katkeilevaksi jonoksi, jossa mentiin hampaat irvess\u00e4. Mets\u00e4n puolelta piti hitaampi ohittaa, latua ei annettu eik\u00e4 sit\u00e4 pyydetty. Kun polku leveni auton ment\u00e4v\u00e4ksi uraksi, olivat L\u00e4r\u00e4 ja Purhosen Matti kirkkaassa johdossa. Maaliin - eli l\u00e4mpim\u00e4\u00e4n saunaan - tultiin rinta rinnan ja L\u00e4r\u00e4 oli itsest\u00e4\u00e4n kerrankin oikein ylpe\u00e4 - olihan Matti pari vuotta vanhempi, jo er\u00e4poikaik\u00e4inen veteraani.<\/p>\n
Sen j\u00e4lkeen ei ole niin kiire noissa maisemissa ollutkaan. Enempi on ollut sellaisen hitaan kiiruhtamisen meininki. Sill\u00e4 on p\u00e4\u00e4ssyt pitemm\u00e4lle, per\u00e4ti t\u00e4nne asti, vaikka v\u00e4lill\u00e4 jo meinasi matka katketa. Aluksi, nuorempana, kovempaakin olisi p\u00e4\u00e4ssyt mutta jotenkin semmoinen ei oikein ole asiaan kuulunut. Korkeintaan on joskus pikkaisen karstaa pit\u00e4nyt polttaa, mutta aina aerobisella puolella. I\u00e4n my\u00f6t\u00e4 ei repiminen tulekaan kysymykseen, mutta into ei ole laannut - tervas tuoksuu edelleen hyv\u00e4lt\u00e4 ja tunturissa on viel\u00e4 helppo hengitt\u00e4\u00e4...<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
L\u00e4r\u00e4 kuului pikkupoikana Suomen suurimpaan nuorisoj\u00e4rjest\u00f6\u00f6n ja opetteli sen kautta retkeilyn aakkosia syv\u00e4ss\u00e4 H\u00e4mess\u00e4. V\u00e4lill\u00e4 tuli oppia \u00f6\u00f6kk\u00f6sist\u00e4kin mutta se on jo toinen tarina... J\u00e4rjestip\u00e4 H\u00e4meen partiopiiri sitten Lapinh\u00e4meen tuliter\u00e4n leirikeskuksen kastajaisleirin. Poikia ker\u00e4iltiin nelj\u00e4\u00e4n linja-autoon H\u00e4meenlinnasta ja l\u00e4hikunnista. Niin alkoi k\u00f6rryyttely kohti pohjoista. Matkaa tehtiin v\u00e4h\u00e4 v\u00e4h\u00e4lt\u00e4, p\u00e4iv\u00e4kaupalla ja tutustuttiin maakuntien n\u00e4ht\u00e4vyyksiin. Viimeinen etappi ...jatka lukemista \"Ensimm\u00e4inen reissu yl\u00f6s\"<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-295","page","type-page","status-publish","h-entry","hentry","h-as-page"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/ktss.sivukierre.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/295","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/ktss.sivukierre.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/ktss.sivukierre.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ktss.sivukierre.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ktss.sivukierre.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=295"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/ktss.sivukierre.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/295\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/ktss.sivukierre.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=295"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}