Kun seuran yhteenlaskettujen reissuvuosien luku saavutti huimat 75, oli päätetty pitää pippalot. Hyvissä ajoin oli keisari Alpiinin hallintokeskus varattu tarkoitukseen. Kutsu lähti sellaisille, jotka olivat vuosien varrella jonkun seuralaisen mukana kulkeneita tai muuten vain hyviä kavereita, joilla juhlaan oli kelpuutus.
Vaikka kutsussa oli painotettu, että kunkin tulee opiskella keisarikunnan kirjoitetut ja kirjoittamattomat lait huolella, ei neuvoa ollut noudatettu. Eikä Alpiinin henki jättänyt rankaisematta huonosti käyttäytyviä. Eniten viljelty rangaistus oli kunnon kalautus oven yläkamanalla otsaan. Kukaan ei kuhmuitta säästynyt. Huonoiten vissiin käyttäytyi Janetzky, jota Alpiini kolhi oven kamanan lisäksi sisäkatolla. Eikä Alpiinia höynäytetty sanomalla ensin isoon ääneen "Auh!" ja sitten vasta yritetty livahtaa kamanan alitse... Toinen rangaistusmuoto oli kanootin kaataminen koskeen, josta herkusta JP ja Lärä saivat nauttia.
Saapumisiltana homma aloitettiin varovasti pienellä saunomisella. Vain kuusi tuntia saunottiin ja pari pakettia olutta tyhjennettiin. Sekä ihasteltiin, että nyt ei kalja ainakaan pääse kesken loppumaan.
MP ei edellisellä keikalla lopultakaan vieraillut JP:n ja Lärän jemmapiilossa, ja se seikka oli korjattava. Niinpä hänet ohjailtiin heti seuraavana päivänä noin niille main ja sanottiin, että älä vedestä sataa metriä kauemmaksi mene ja että saa etsiä. Ja MP:hän etsi. Ja löysi. Eikä sanonut pitkään aikaan mitään. Totesi sitten kuivasti, että piilopaikaksi kelpoisa, kukaan ei tulisi koskaan mokomaan loukkoon eksymään edes vahingossa. Sehän siinä tärkeintä JP:n ja Lärän mielestä olikin, eikä sen parempia kommentteja oikeastaan odotettukaan - ja vaikka olisi, ei varmasti olisi saatu.
Siinä onkin tietty ero, kun puhutaan jatkuvasti metsässä ramppaavasta paikallisesta ja putken tuomista Etelän turistipelleistä. Jälkimmäisille sallittakoon annos hulluutta, jota paikallinen ei suurin surminkaan ymmärrä. Seuran tapauksessa tuo hulluus tulee julki muun muassa näin.
Yhtä kaikki, kota pystytettiin ja vanhan tavan mukaan tehtiin muun muassa kivitöitä. Ja niitähän noilla kulmilla riittää. Kalassakin tietty käytiin. Ahvenia tuli aivan tolkuttomasti. Toisella kierroksella piti jo päästellä körmyniskat menemään, kun kukaan ei oikein enää ilmoittanut halukkuuttaan sen enempää niiden valmistamiseen kuin syömiseenkään. Kaikilla olivat kädet jo riittävästi keltaisen ahvenenrasvan kyllästämiä. Todettiinpa, että pirun hyvää liimaa siitä saisi. Olisi ehkä pitänyt vielä toinenkin kierros ottaa, sillä siihen se kalantulo lakkasikin - vaan sitähän eivät äijät vielä tienneet.
Kodassa nenän nokeaminen oli lopetettava, sillä juhlavieraat alkoivat saapua. Kake oli saanut tehtävän kuljetella vieraita venheellään ees taas, ja kuljettikin. Ensimmäinen aalto tuli keskiviikkoiltana. Tulivat JP ja Läräkin pois metsästä, jotta voitiin taas vähän saunoa. Siitä alkaen sauna taisi ollakin lämpimänä sitten retken loppuun asti, sillä kuivateltavaa ja lämmiteltävää riitti. Harvoin on niin kenkkumaiset kelit elokuun lopulla ollut. Tuuli meinasi korvat päästä kiskoa ja vettäkin sateli alinomaa. Pihanuotiota ei sytytetty kertaakaan.
Oheistoimintoa sitä piti sitten keksiä pääasioiden eli saunomisen ja kaljan juonnin lisäksi. Muun muassa koskenlaskua joko kanootilla tai sukelluspuvussa. Lärän lisäksi Timotei kokeili jälkimmäistä: ensin koskea lähestyttiin akanvirrassa mahdollisimman pitkälle ja sitten vedettiin käsillä vastavirtaan niin pitkälle kuin papua riitti. Sitten vain päästettiin vapaaksi ja annettiin virran viedä samalla ohi kiitävää pohjamaisemaa tarkkaillen ja taideuintikuvioita muodostaen. Ihan koko koskea ei arvannut näin laskea, kun pahimmissa kivissä oli puvun rikkoutumisen vaara vaanimassa.
Maisemia kanssa käytiin ihailemassa. Karajärvi näyttäytyi upeana länsipuoliselta jyrkänteeltä - aina silloin, kun sadepilvet eivät näkyvyyttä peittäneet. Talikkoaivillakin käytiin ja sieltä olisi varmaan pitkälle näkynyt. Matkalla keräiltiin tatteja. Tai siis Lärä keräsi ja myöhemmin söi. Yksin. Muut viittasivat aiempien reissujen kokemuksiin hiekassa pyöritellyistä kivitateista ja kieltäytyivät. Mutta jos eivät hyvän päälle ymmärtäneet, niin minkäs Lärä sille mahtoi.
Marjojakin keräiltiin. Oli jättänyt MP väliaikaisesti poistuessaan viestin, ettei tule vaimolta piirakkaa, ellei oheinen astia ole täynnä mustikoita viikonloppuun mennessä. Mikäs siinä, Lärä houkutteli Siron innokkaana marjaihmisenä hommiin ja hyvinpä astia kerkesi täyttymään. Täyttipä ohessa omatkin astiansa, muovipussinsa, rinkkansa ja varmaan taskunsakin mustikoilla. Siinä, kun muut päivittelivät huonoa marjavuotta...
Kämpän takamailla olevaan tievaan kaivettiin sitten reikä ja vuorattiin se kosken kivillä. Puita tehtiin oikein joukolla ja Eerik halusi näyttää, kuinka metsämies konkelon laukaisee. Hyvinhän se rojahti, kun oli hyviä neuvojia. Jotka pysyttelivät visusti kauempana kunnes runko maassa köllötti. Sitten kyllä kelpasi poseerata, metsämiesten, toinen jalka ylväästi rungolla...
click this link here now fake watches. Recommended Reading cheap fake gold watches. here are the findings relojes imitacion. Learn More Here replica watch. article source quality replica watch. you can look here https://www.autoswatches.com/. his explanation fake rolex watches for sale. visit the website https://www.cookingwatches.com. my link https://amirjerseys.com. pop over here Caleb Martin jersey. nice Christian Wood Youth Jersey. click here now custom Drazen Petrovic jersey. additional info https://hardawayjersey.com. from this source https://www.jeremiahjerseys.com. why not look here https://www.lamarcusjerseys.com. 35% off https://mcdanielsjerseys.com. click to find out more https://www.reggiejerseys.com. Clicking Here cheap Scottie Pippen jersey. cheapest Trae Young jerseys for sale.Kun monttu oli valmis ja puut tehty, päättivätkin muut lähteä Talikkoaiville. Jaruzelski ja Saruzelski jätettiin monttua lämmittämään. Ja mikäs, yksin tein varmaan maustavat, paketoivat ja hiekkaan peittelevät herra poron perän. Ydinseura poistui mielellään paikalta, sillä toista paistin polttamista ei seuran "street credibility" (suom. katu-uskottavuus) olisi oikein kestänyt...
Kun retkeläiset palasivat, olikin aika - ette ikinä arvaa! - saunoa. Mutta tällä kertaa se meni ihan asiallisesti ja vauhdilla, sillä, miten ollakaan, oli kalja sittenkin päässyt loppumaan! Kyllä yksi ja toinen kiitteli suomalaista huipputeknologiaa, kun läheiseltä kumpareelta kännykällä MP:ltä lisää kaljaa tilasi. Ilman Nokiaa olisi pidetty jokseenkin kuivanpuoleiset pääsyömingit.
Mutta märät niistä tuli, niin kuin oli suunniteltukin. Harvoin ovat vastaanottajat niin hartaasti odottaneet, kuin odottivat Kaken keltiäistä, jolla oli kuin olikin puna- ja mustakylkisiä kaljatonkkapakkauksia useita lastinaan. Pääsivät suursyömingit alkamaan.
Tällä kertaa rosvonpaisti onnistui niin kuin se parhaimmillaan voi onnistua. Ja hiekasta kaivetut oheisperunatkin olivat messeimmillään. Hyvä oli niitä nakella naamaan herra poron perän välissä. Ja kyytipojaksi kossua, sehän on selvä.
Lärä oli jollain reissullansa oppinut korttipelin, jota voi pelata vaikka puolipimeässä, savuisessa kodassa isolla joukolla. Pelin nimi on kiertopokeri, joka on todistettavasti hauskaa jopa selvin päin. Pelissä kiertää viiden suljettu pokerikäsi kädestä käteen ja edeltäjän on sanottava, mikä peli kädessä on. Käden on noustava joka siirrolla. Kunnes vastaanottajalla hermo pettää eikä suostu enää valhetta uskomaan. Mikäli se on valhe. Yhtä hyvin se saattaa olla miina, jota edeltävät ovat yhteistuumin rakentaneet. Huumorin peruselementit ovat aika harvalukuisia. Tämä peli perustuu siihen puhtaimpaan lähteeseen: vahingoniloon. Kun epäluuloinen esimerkiksi lähti sateessa pilkkomaan lisää puita, vaikka oli aivan varma, että "no ei varmaan voi olla neljää ässää ja jätkähaita"!