Oli helmikuussa päätetty käydä Alpiinin hovissa. Seura kokoontui jälleen kerran "Tunturiin" - niin kuin niillä kulmilla Saariselän kaupunkia nykyään kutsutaan. Keleiksi oli luvattu viileän puoleista ja seura viimeisteli varustustaan MP:n höylätessä visoja. Läränkin piti uuteen pipoon investoida, kun kuuluisa, Aspenin tellukisoista ostettu Poronnussimapipo oli unohtunut metroon - kyllä Lärää syletti, kun näki laiturilta ikkunan läpi pipon häviävän tunneliin oranssilla penkillä...
Autoa siinä sitten lämmitettiin ja hurautettiin Ivaloon viimeisille ostoksille. Sieltä saatiin myös kaveri mukaan tuomaan auton takaisin tolppaan, sillä niillä keleillä ei viisi päivää seisonut nelijuoksijakaan enään taatusti käyntiin lähtisi. Kelistä kehittyi aika arpominen: osa seurasta ehdotti, että jäädään lämmitettyihin tiloihin vaikka kaljan juontiin ja tikan heittoon, jos lukema on alle -35. Starttivaateella kaatopaikan kupeessa mittari näytti -39, mutta Lärä kun epäili empiviä akoiksi, niin lähtemättä eivät muut kehdanneet olla. Varsinkin kun paikalliskimmon näkyviin ei kukaan halunnut maitojunalla tulla...
Hissun kissun hiihdeltiin valmista uraa pitkin. Karajärvelle kun laskeuduttiin, tuli parisen sataa metriä ennen jäätä vastaan ilmiselvä "lämpögradientti", niin kuin JP sitä luontevasti nimitti - liekö pullojen ja kasvatusalustojen seurassa moisia termejä matkaan tarttuu... Suomeksi sanottuna kovin kylmä ilma muuttui aivan helvetin kylmäksi. Jäällä näytti ahkion aisoihin teipattu alkoholimittari -45.
Jäällä sitten vertailtiin kunkin hiitoasun toimivuutta. Kävi ilmi, että MP:n lähinnä kelkkahommiin tarkoitettu haalari oli aivan liian kuuma - ukolla keitti kuin salapolttajalla - varsinkin kun ura oli liian kapea pulkalle. Tai pikemminkin pulkka oli liian leveä uralle, semmoinen kahden pikkuisen istuttava. JP:n yläpään varustus oli puuvillalla kuorrutettuja villaa ja alla peltipaita. Se jotenkin toimi, mutta pinta huurtui lujasti - lumiukkokin olisi ollut moisesta ylpeä. Lisäksi kostunut puuvilla ei tainnut tuntua nahkaa vasten enää miellyttävältä. Lärällä taisi olla paras vaatetus tuolle kelille: alimpana Bryntjen verkkoasu, välissä ohut villa-alusasu ja päälimmäisenä kevyt "action"-kankainen haalari. Siinä kaikki. Sillä pystyi pitämään liiemmin lämpiämättä selvästi ripeämpää vauhtia kuin muut. Käsiin tuommoinen keli vaatii sormikkaat, lapaset ja nahkarukkaset ja jalkaan tietysti huopahiihtosaappaat sekä parit villasukat. Huppu oli tietysti aivan välttämätön. Kasvosuojus oli ainakin JP:lle tarpeen, sillä kylmä ilma alkoi hänellä käydä jo henkeen.
Niinpä Lärä ehätti kilometrin - pari etuajassa Hoviin ja alkoi laitella kiehisiä kamiinaan. Luukkua sulkiessaan tunsi Lärä ottimen liukkaaksi ja märäksi? Lampun valossa näkyi keskisormesta noruvan pöydälle ihan kunnon verinoro, joka kilahti jäähän heti. Mikä lie halon kylkisoiro nahan auki napannut. Siinä sitten sormensa tupotettuaan nirskautti Lärä rinkastaan Jameson-putelin auki ja kumosi kunnon sisäänastujaisnaukun - mutta mitä hittoa? Pullosta ei tullut pisaraakaan. Lasikansissa heilui vain vaaleanruskea, hyhmäinen möykky! Jos nyt ei ole kylmä kun viskikin jäätyy, niin milloin sitten? Mittari valehteli jo -47. Tämmöistä se on vissiin Irkutskissa toinen puoli vuotta, tuumi Lärä ja ryhtyi nöyränä viskinsulatuspuuhiin...
Seura teki sitten illemmalla fysikaalisia kokeita. Lähes kiehuvan kuumaa vettä kun noissa oloissa Trangian kattilasta ilmaan viskaa, kuluu selvä "sifffff". Koe toistettiin monasti ja aina saatiin sama mittaustulos, jonka seuran korvat luotettavasti rekisteröivät. Ilmiön fysikaalista taustaa ei seura ehtinyt tarkkaan selvittää, joten se jätettiin lisättäväksi Suomen Akatemian tukemien, suomalaisen kulttuurin säilyttämisen kannalta tärkeimpien tutkimuskohteiden joukkoon.
Koska edellisen syksyn reissulla tehty tukikohta oli kohtuullisen hiihtomatkan päässä, oli kohtuullista hiihtää sinne. MP jäi hovivahdiksi, kun JP ja Lärä lähtivät verestämään vanhoja silmiään. Semmoinen oli mielessä, että otetaan ja kokeillaan miten kota nousee ja minkälaista se on kodassa yöpyä tulipalopakkasilla. Syksyllä oli tuleen tuijottelun ohessa tuijoteltu savuaukosta tähtiä ja siinä oli kehitelty tupakkilaatikon taakse ideaa 5 mm rautatangosta väännetystä ja hitsatusta tuesta, jolla kotapuiden kärjet saadaan kätevästi pysymään ruodussa ja koko komeus helposti pystyyn. Oli oikein malli tehty eräälle kyläsepälle, joka moisen sitten pojille hitsaili.
Tukisysteemiä sitten käytännössä kokeiltiin. Ja todettiin, ettei konstruktio oikein toiminut - se olisi edellyttänyt kotapuiden huomattavasti suurempaa mitta- ja muototarkkuutta ja alustan tasaisuutta. Lisäksi kotakangas oli keinokuitua ja noilla pakkasilla se muistutti lähinnä peltiä - eikä pellistä kota synny, syntyypähän korkeintaan laavu. Aikansa pojat ähelsivät ja sitten totesivat, että olkoon, lomallahan täällä ollaan. Jätettiin sitten valmiit polttopuut, sytyt, kotapuut, pukkisänkytarpeet sun muut asumisen välttämättömyydet käyttämättä jemmoihinsa ja hiihdeltiin pois.Saunaseura ei ole saunaseura ellei se sauno. Ja koska Alpiinin hovissa on sauna, se myös lämmitettiin - siitä huolimatta että sen konstruktio epäilytti jo syksyllä. Lämmittää sitä saikin aika tovin, ennen kuin se oli joltisenkinlaisessa kylpykunnossa. Hyvään vireeseen sitä ei suinkaan saanut, sillä kun kylpijät kiipesivät lauteille, oli nollaraja saunassa noin puolen metrin korkeudella. Lattia oli sileän jään peitossa ja vesi saavissa jo jäässä, vaikka se sulana koskesta kannettiin... Mutta huonohkon saunan sattuessa saunotaan sitten huonohkossa saunassa. Vilvoittelusta nappasi MP todisteeksi pari kuvaa, joita tässä ei voida intimiteettisuojaan vedoten esittää - ja joista kaksoset totesivat, että "voi kun se on pieni"...