Kerran oli Lärä taas tallaamassa Tuiskukurusta Suomulle, kun jotakuinkin Solustamaselällä tuli vastaan Luppo-Matti, tomera UKK-puiston alkuaikoina vaikuttanut puistonvartija. Tunnetusti Matti katsoi karsaasti yksinään kulkijoita, joita hän piti pelastustoimien kannalta riskiryhmänä - ja syystäkin: oli varmaan omakohtaista oppia saanut etsittävän roolista, kun oli kelkkansa sulaan ajanut ja siihen jäänyt eikä suksia tietenkään ollut matkaan sattunut...
Yhtä kaikki, siinä Lärä nyökytteli samat mielet, kun Matti kertoi ylimääräisistä riskeistä, joita yksin kulkeva ottaa. Kyllähän Lärä ihan oikeastikin samaa mieltä oli ja on, mutta kun mieli teki reissuun eikä noihin aikoihin oikein sopivaa kaveria ollut saatavilla - ei ollut vielä Korvatunturin Saunaseuraa perustettu. Eikä sitä nyt ihan Suomen Ladun ohjatuille reissuille ilennyt lähteä, maksavatkin vielä, mokomat...
Saapui Lärä sitten Suomulle, jossa oli jo joitakin matkalaisia ja sattumalta olivat kaikki yksinään kulkijoita. Illemmalla saapui vielä yksi, vähän iäkkäämpi kaveri. Oli tämäkin Luppo-Matin kohdannut samoilla paikoin kuin Lärä. Kertoi suurin piirtein samasta ripityksestä, mutta lisäsi kuuntelemisen olleen vähän hankalampaa, kun piti aivan paikallaan seistä töröttää: askeltakaan ei tohtinut ottaa, sillä silloin Luppo-Matti olisi huomannut kulkijan toista jalkaansa klenkkaavan. Sanoi ukko ja nosti puolireidestä alkavan tekojalkansa kämpän pöydälle muiden hämmästeltäväksi.