Olipa JP, yksi seuran keljuista papoista, saatu kerrankin houkuteltua Pääsiäisen aikaan turistilumille, samoihin maisemiin kuin reitinvalintaa -reissulla 2/3 seurasta taannoin. Tällä erää lähtöpaikalla ei ollut niin noko nuukaa, sillä pari viikkoa aiemmin oli lämpöaalto sulatellut ja painanut hankea niin, että se suksimiehen kantoi. Mitä nyt oli viitisentoista senttiä uutta lunta päälle tullut, mutta sehän ei kun pehmentää kulun miellyttäväksi. Lähtöpaikaksi valittiin karttatiedustelun perusteella kymmenisen kilometriä 4-tieltä itään oleva tuli- ja laavupaikka metsätien varressa. Kartta ei tosin tiennyt, oliko tie mahdollisesti aurattu ja miten pitkälle, joten se oli mentävä paikan päälle toteamaan.
Seuraa vaivaa luultavasti jokin aloituseksymäpeikko, sillä tällä kertaa eksyttiin autolla jo kymmenisen kilometriä syksyisen kilometrin sijaan! Nimittäin nelostieltä käännyttiin kilometriä liian aikaisin uralle, jonka luultiin tulipaikalle johtavan. Lärä oli syventynyt takapenkillä muihin hommiin, kun etupenkin kartturi sääti... Aurattu ura loppui parkkipaikkaan muutaman kilometrin ennen tulipaikkaa - siis sopiva alkutotuttelu ennen ensimmäistä kahvi- ja remminkiristystaukoa. Kamat kantoon ja suksille. 200 metrin hiihdon jälkeen alkoi MP ihmetellä pusikon läpi menevän kelkkauran kapeutta, sillä olihan hän siitä takavuosina useinkin kesällä autolla mennyt, ja ei voi parissa vuodessa ura kaventua metrikaupalla, ranteenvahvuista koivua lykäten! Homma taas seis ja kartta käteen kunnolla: eihän viereisen vesiuran suunta, muoto ja sillan puute täsmänneet ollenkaan luullun sijainnin karttailmentymän kanssa. Siis taas pielessä, ja perusteellisesti, helvetti soikoon! Takaisin ja autoon! Maalikyliltä hiihtäväksi saattoväeksi tullut uusiopariskuntakin taatusti ihmetteli, ja kyllä rapisi erämiespisteet koko seuralta...
Oikea ura ei sitten ollutkaan aurattu kuin kahden kilometrin verran, joten suunniteltu lähtöpaikka hylättiin ja vaihdettiin ison tien levennykseksi pohjoisempana. Sieltä sitten paarustettiin metsän seassa puolisääreen upoten luonnonpuiston kulma ylittäen takaisin kansallispuiston puolelle. Saattoväki häipyi omille teilleen, sillä latusuksella ei olisi ollut mitään asiaa edes kolmen leveäsuksisen edeltähiihtäjän jäljille. Illalla tavoitettiin Kupsis-järvi, jonka rannalta olikin sitten yöpymispaikaksi aiottu kota näköjään poltettu. Ja kuulemma, muisti MP. Hyvä kun edes sitten muisti... Puolen kilometrin päässä oleva autiotupa vaihtui yöpuukohteeksi.
Ja mitä helvettiä, taas oli yksi pikkutupa muutettu maksulliseksi varaustuvaksi, seuralta lupaa kysymättä! Onneksi oli paikallisen kalakaverin kaveri jättäytynyt reissusta, joten pikkutupaan mahtui pari satunnaista matkailijaakin. Siitä iso kiitos ja varausmaksu on kaverille jo korvaukseksi lähetetty. MP ei antanut periksi, vaan suoritti ulkoyöpymisen minikokoisessa puuvajassa kaksinkerroin halkojen päällä - oli niin hyvä ilmapatja kuulemma. Normaalimittaiset muut jäsenet eivät edes harkinneet...
Toisena päivänä suunnattiin paremmin kantavia jänkiä pitkin etelään Kamanakukkulalle, jonka päällä tiesi kartta valvontatuvan sijaitsevan. Vaan kävi ilmi, mitä oli kalakaveri illalla tarkoittanut pohtiessaan, että eikövätköpähän kyläläiset tässä taannoin jonkun valvontamökin tainneet polttaa... Kamanakukkulan tupahan se oli ollut. Kukkulalla oli toki mukava tulistella ja kahvitella, jonka jälkeen työnnyttiin itään, kohti Pyryjontkaa. Siellä sentään oletettiin mökin vielä palamattomana olevan, ja oletettiin oikein.
Oli päivän aikana alkaneet nahat rapsahdella kantapäistä ja kun lisäksi napsahti sauva poikki, ei Pyryjontkasta enää jatkettu alkuperäiselle kääntöpisteelle Liirujärvelle, ja niin jäivät myös saunajuomat juotavaksi ilman saunaa. Näin myös tehtiin, ja koska Saksantyttö antoi luvan vaikka laulaa, istuksimme pitkän illan - laulamatta tosin. Espoolainen kaveri lavereilta totesi myöhemmin, että papoilla on omat aikataulut reissussakin. Olisiko tuo vihjannut toisten valvottamisesta? Toivottavasti, sillä keljuille papoille semmoinen kyllä sopi oikein hyvin.
Aamulla korjattiin sauva ja teipattiin kantapäät. Sekä huomattiin, mikä on putkimiehen painajaisen vastine vaellushommissa: kun putkimies tuskailee miten saada kuuden tuuman paska neljän tuuman putkeen, miettii vaellushiihtäjä, miten saada 43 numeron jalka 41 kenkään. Vastaus on, että huonosti! Seuraavalla reissulla laitellaan Compeedit ja teipit ennen metrinkään hiihtoa, sillä on mukavampi laittaa ne ehyelle iholle kuin ei!
Pyryjontka läpäistiin tällä erää pohjalirun itäpuolella. Sitten napsahtikin siteestä vaijeri. Huonoa vaijeria. Ei kestä edes kymmentä vuotta ammattihiihtäjän alla. Irtoremmiviritelmien avulla jatkettiin viimeiselle yöpymispaikalle Ahvenlammin päivätuvalle. Matkalla ohittivat papat samaan suuntaan matkaavan nuorisojoukon, joka uhkasi saapua samalle yöpaikalle. Ja saapuikin, mutta keljut papat eivät heitä mökkiin päästäneet (josko olisivat tahtoneetkaan), ja nuorisojoukko joutui yöpymään teltassa. Yön kylminä tunteina kävivät papat vielä kusemassa telttasolmut ja vetoketjut jäähän ja häipyivät aamulla sianpieremän aikaan. Tässä seurassa suksilla kello 9 aamulla on jotain ainutlaatuista. Kyllä varmasti nuorisoa keljutti!
Viimeinen reissupäivä oli olosuhteiltaan jos mahdollista parempi kuin koskaan: pikku pakkanen, tyyntä, pilvetön taivas, kantava hanki ja siinä pari senttiä irtolunta. Tapahtumapaikkana Ahventunturit; samat, joilla Lärä teki ensimmäisen vaelluksensa. Ei keljuttanut, paitsi että piti pois lähteä. Usein kääntyi Lärä itään ja tuijotteli tuikituttuja, pehmeitä muotoja: Pyssylaet, Pyryjontka, taivaanrannassa etäinen Kotkanuppi jyrkänteineen ja naapurissa Siantissinupit, Etujoukkojenvaara, Korkeimmatkukkulat ja niiden välissä Nauratusjontka, Luomulaakso mutkineen, sen takana Kuomanuppi, äärimmäisenä Songmainio, Pyrynupinmuruset ja mitä niitä nyt onkaan. Ihmetteli JP toisen kuhkimista ja tuijottelua. Vastaus oli, että nykyään täältä pitää lähteä aina kuin viimeistä kertaa. JP itse oli täällä ensimmäistä kertaa. Vaan tuskin viimeistä, vielä... Teräsreunaisten hankkimisesta tuo puhui, lainassa olevien Erä-Karhujen tilalle. Ei huono ajatus.