Olivat MP ja Lärä lähdössä kerran hiihtelemään huhtikuussa. Lähtöpaikka oli Kiilopää, jonne linja-auto heidät illan suussa tiputti. Sattui Lärä tietämään, että oli tuttu porukka samana päivänä saapunut Kakslauttasen varrelle myöskin hiihto mielessä. Laitettuaan varusteet kuntoon seuraavan aamun lähtöä varten, totesi Lärä MP:lle lähtevänsä piipahtamaan Kakslauttasella tuttu(j)a moikkaamassa. Ja lähti tallaamaan kuuden kilometrin pätkää nelostien suuntaan mieli reippaana ja odottavaisena.
Tunti siinä vierähti. Perillä näkyi porukka olevan syömäpuuhissa. Monta tuttua naamaa siellä oli ja heitä Lärä moikkaili. Olipa joukossa kuin olikin tuttu, jota varten Lärä oikeasti oli matkaan lähtenyt. Kun tuli Lärä esiteltyä yllättäen mukaan lähteneelle aviomiehelle, alkoi hän pian kahvisteltuaan valitella illan pimenemistä ja aikaista aamuherätystä sekä lähti tallaamaan takaisin Kiilopäälle. MP vähän ihmetteli pikaista paluuta ja asian oikean tolan kuultuaan remahteli hyvät naurut. Mutta olisi piru vieköön voinut olla irvistelemättä koko reissua...