Kun tarkastellaan liikkumista vieraassa ympäristössä väkijoukossa (jalan, pyörällä, yleisellä kulkuneuvolla), tulee matkailijan tuntea ilmeisimmät hämäykseen ja huijaukseen liittyvät riskit ja osata niihin varautua, esimerkiksi alla kuvatuilla tavoilla.
- Matkailija pysyttelee kohtuullisen selvin päin ja poissa epäilyttäväksi tiedetyiltä alueilta erityisesti pimeään aikaan. Matkailija ei kulje yksin ja varoo taskuvarkaita väkijoukossa, baareissa, ravintoloissa ja erityisesti tiukkaan ahdetuissa liikennevälineissä.
- Matkailija minimoi mukana kannettavan arvoesineistön ja rahat ja jättää ylimääräiset VAIN turvalukittuun paikkaan (joka EI ole hotellihuoneen patjan alla!) eikä koskaan laske tai jätä mitään pöydille, tuoleille tai lattioille ilman jatkuvaa tunto- ja/tai katsekontaktia esineeseen.
- Matkailija ei pidä kaikkia rahoja samassa lompsassa, vaan isot rahat ovat "ihoa vasten" ja käsikukkarossa on vain pieni määrä käyttöhilloa. Matkailija suosii luottokorttia. Matkailija pitää myös vaarin, että luottokortin sulkuun tarvittava puhelinnumero ei katoa luottokortin mukana.
- Matkailija säilyttää älyä - siis mikrosirun - sisältävää korttia rfi-suojatussa (so. metallikalvolla ympäröidyssä) kotelossa/pussukassa/lompakossa kortin tietojen etäluennan estämiseksi.
- Matkailija varmistaa kortilla maksaessaan 100-varmasti, että kukaan ei voi urkkia olan yli tai videoida kauempaa kortin PIN-koodia: vähintäinkin toisen käden kämmen näpöttelyn näkösuojaksi.
- Matkailija ei hyväksy vanhanaikaista kortin fyysistä "höyläystä" vaan ostaa joko käteisellä tai jättää ostoksen tekemättä.
- Matkailija säätää kortin käytön maarajat (kotimaa, Pohjoismaat, Eurooppa, koko maailma) ja vuorokausittaiset maksurajat (kortti- ja nettiostokset, käteisnostoraja) mahdollisimman rajaaviksi. Jos isompaa ostosta tai nostoa pitää reissun aikana tehdä, voi rajoja aina muuttaa väliaikaisesti. Nämä yhdistettynä nopeaan kortin sulkuun voivat rajata vahingon katastrofin sijasta pikku näpistykseksi.
- Matkailija ei kanna mitään varastamisen arvoista taskussa, laukussa tai repussa johon on pääsy "käden työntämällä". Ei pidä luottaa taskun tiukkuuteen tai vetoketjun kiinnioloon, sillä tungoksessa ei pientä hiplausta huomaa, ja vorot ovat suuressa maailmassa käsittämättömän taitavia. Jos käsilaukkua tai reppua on pakko kantaa, tulee sen hihnan tai viillekkeiden olla vaijerivarmistettuja poikkileikkaamisyrityksen varalta. Suositeltava on vaijerivarmistettu "mahalaukku" tai "hinttipussi", jonka tukevat vetoketjut ovat lukittavissa vaijeriin. Pussukkaa kannetaan aina paidan tai puseron alla. Kameraa ei kanniskella kaulalla vaan asianmukaisessa laukussa tai taskussa.
- Matkailijoiden hälytyskellot alkavat soida täysillä aina, kun satunnaiset vastaantulijat tai autoilijat yrittävät pysäyttää esimerkiksi tietä kysyäkseen, kerjätäkseen, kaupitellakseen, "lahjoittaakseen" tai esitelläkseen jotain (rihkamaa, nahkatakkeja, kukkia, yrttejä, yleishyödyllisiä yhteisöjä tms) erityisesti, jos lähestyjiä on kaksi tai useampia: taktiikkana on tällöin, että yksi kiinnittää matkailijan huomion yhtäälle ja toisaalla näppärät kädet vapauttavat matkailijan huonosti varjelluista rahoista tai arvoesineistä. Nimenomaan rahaa ei pidä tämmöisissä tilanteissa ryhtyä käsittelemään mitenkään - ei edes kaivaa sitä pikku lanttia. Tilanteesta pitää irtautua selvästi ja heti, ja mieluiten kieltäytymällä kovaäänisesti pyydetystä tai tarjotusta palvelusta. (Kirjoittajan kokemusten mukaan erityisesti Pariisissa ns. "feissarit" takertuivat jopa kuteisiin ja joista eroon pääseminen edellytti joskus riuhtomista ja äänen korottamista ihan tosissaan...)
- Matkailijat toimivat toistensa turvamiehinä tarkkaillen toverin lähiympäristössä tungeksivien "paikallisten" tai sellaiselta näyttävien puuhia.