Olipa MP hankkinut veneen ja vakuutteli loppuseuralle, että sen parempaa paikkaa ei olekaan kuin Iijärvi. Päätettiin sitten lähteä se joukolla tarkistamaan. Kanootit laskettiin vesille Iijärven lounaisrannalla ja matka alkoi loistavassa, syyskuisessa auringonpaisteessa. Pari päivää sitten meloskeltiin pitkin poikin Iijärveä ja MP yritti näyttää kalamiehen taitonsa. Ja näyttikin. Harrissa pysyttiin.
Toiseksi yöksi oli joukon määrä leiriytyä Iijärven ja Pautujärven väliselle kannakselle, Iijärven rantaan. Iltapäivällä kota pystytettiin ja ruvettiin leiriksi. MP:täkin onnisti lopulta - reilu kaksikiloinen järvitaimen sai pojan naaman loistamaan kuin lapsen pylly. Illemmalla tiedusteli seurue lähes kaksikilometrisen kannaksen Pautujärvelle ja totesi, että vetelähköä suota siitä suurin osa on. Samalla kuljetettiin yksikkö valmiiksi suon yli. Ei vaikuttanut kummoiseltakaan tempulta vetää inkkari ja kamat suota pitkin kannaksen yli. Kodalle paluun jälkeen laitettiin tulet, loimuteltiin taimen sekä syötiin se makoisiin suihin. Sitten ruvettiin juopottelemaan seuran suosikkijuomaa, rommia ja teetä. Rattoistasti aika kuluikin, kunnes MP huomasi jossain vaiheessa, ettei äskeinen kalaonni varmaankaan vielä loppunut ja niinpä hän nappasi narrauskeppinsä ja hävisi rannan suuntaan.
Siinä JP ja Lärä hetken tuumiskelivat, josko nukkumaan pitäisi käydä. Vaan pärähti jommankumman päähän, että nyt tehdäänkin jekkula. Toisellakin oli sen verran höyryä päässä, että oli heti juonessa mukana. Niinpä kota kaadettiin pikavauhdilla, kamppeet survottiin rinkkoihin ja kaikki roina heitettiin inkkariin. Yksi tyhjä tynnyri jätettiin. Ja sitten sankarimme alkoivat kiskoa ja työntää inkkaria ylös rantarinnettä ja edelleen suolle. Suolla sitten mentiin, niin että ruta roiskui. Kanootti luisti märässä hetteikössä kohtuu mukavasti ja kiirettä yritettiin pitää ennen kuin MP leiripaikalle palaisi. Menoa siivitti hykerryttävä ajatus MP:n naamanliikkeistä, kun hän olemattomaan leiriin palaisi.
Lähes oli vetopartio jo suon reunassa, kun vastalaidalla näkyi illan viimeistä kajoa vasten tynnyriä kantava hahmo. Pautujärven rannassa veto pysähtyi. Juhdat nappasivat makuupussinsa ja heittäytyivät pajukkoon niine hyvineen hyvin ansaittuun lepoon. Kumpikin taisi olla jo unten mailla, kun MP saapui paikalle. Vähän odottelivat tempun tekijät aamulla MP:ltä positiivista kommenttia, mutta nojoota kummempaa ei irronnut. Mutta samapa tuo, Lärällä ja JP:llä ainakin oli lystiä...